• Slow Food luvuissa
• Hidas vastaan nopea
• Makuarkki
• Onko kukaan kuullut punaisesta lehmän?

Italialainen Carlo Petrini, radiojournalisti ja kulinaarinen kriitikko, protestoi kuultuaan McDonald’sin perustamisesta Rooman historiallisessa kaupunginosassa, aivan kuuluisan Espanjalaiset portaat vieressä, ja ilmaisi tämän luomalla Slow Food -liikkeen ja -kulttuurin.

Ei ole merkityksetöntä, että juuri Apenninien niemimaalla armoton McDonaldisaatio herätti voimakkaita reaktioita. Toisaalta Rooman viranomaiset ovat ylpeitä valtavasta turistimäärän kasvusta, joka saapuu Ikuiseen kaupunkiin, toisaalta asukkaat ja perinteisten ravintoloiden omistajat haluavat, että Italia säilyttää kulinaarisen identiteettinsä.

Slow Food luvuissa

Tällä hetkellä liikkeellä on noin 100 000 jäsentä yli 150 maassa. Italialaisessa Bra-kaupungissa noin 100 ihmistä työskentelee Slow Food -trendin edistämiseksi, ja noin 800 vapaaehtoista ympäri Italiaa, jotka johtavat paikallisia instituutioita, muistuttavat meitä siitä, että Italia on maa, joka on erottamattomasti yhteydessä korkealaatuiseen ruokaan. Liike tuli tunnetuksi kampanjastaan suojella neljää perinteistä amerikkalaista kalkkunarotua ostamalla 4 000 munaa ja kasvattamalla kuoriutuneita tipuja.

Hidas vastaan nopea

Yksi hitaiden liikkeen tärkeimmistä tavoitteista on koulutus, paluu aitoihin ruokiin, terveellisten, täysipainoisten aterioiden palauttaminen, jotka perustuvat korkealaatuisiin tuotteisiin kotiruoassa. Ajatus on täysin vastakkainen pikaruokien kanssa, jotka valmistuvat nopeasti, ovat helposti saatavilla ja sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvoja, sokeria, suolaa ja ovat lisäksi kaloripitoisia. Tällaisen ruoan kulutus voi johtaa ylipainoon, sydän- ja verisuonisairauksiin tai maksasairauksiin. Nämä eivät ole ainoat erot. Pikaruokien alue on myös niiden huono ruokalista, joka ei eroa leveysasteesta riippumatta. Slow Foodin tavoite on juuri lajien monimuotoisuuden palauttaminen. Vaihtoehtoinen liike ajaa terveellisiä aterioita, jotka ilahduttavat makuaistia ja ovat terveydelle ystävällisiä.

Makuarkki

Italialaisilla elintarvike messuilla lähellä Torinoa, Milanossa tai Parmassa voi itse nähdä, kuinka italialaisten tilojen, tuottajien tai tislaamoiden edustajat puhuvat kauniisti ruoasta omilla osastoillaan. Kehumme kotitekoisia tagliatelleja, polentaa, truffelilla maustettua Carnarolia, toscanalaisia oliiveja, Modenan balsamiviiniä tai Sorrenton sitruunoita. Ei ole ihme, että juuri he keksivät suojella yhä unohtuneempia makuja. Idea on saanut nimensä Raamatun Nooan arkista. Tällä kertaa suojelu ei koske vain eläimistöä vaan myös kasvistoa. Makuarkin tavoitteena on biologisen monimuotoisuuden palauttaminen. Käy ilmi, että 1900-luvun Euroopassa jopa 75 % elintarvikkeista katosi yksinkertaisesti. Prosenttiosuus kattaa sekä kasvit että karjan.

Onko kukaan kuullut punaisesta lehmän?

On vaikea odottaa, että jokainen meistä olisi sianrotuasiantuntija, mutta on suuri kuriositeetti, että Slow Food -liike on suojellut punaista lehmää, joka elää vain Pienpolenissa. Hirten valmistama Oscypek-juusto saa myös käyttää Slow Food -liikkeen logoa, eli punaista etanaa. Maailmanlaajuisesti on jo suojeltu satoja tuotteita, mukaan lukien: maailmankuulu marokkolainen arganöljy, chileläiset kanat, jotka munivat sinisiä munia, Bosnian ja Hertsegovinan Slatko-luumut, musta Gascognen sika Ranskasta tai tiibetiläinen jakinmaitojuusto. Kaikki vaikuttaa äärimmäisen eksoottiselta, mutta jos arganöljy on tehnyt tällaisen uran, miksi muilla tuotteilla ei olisi edes hitustakaan mahdollisuutta? Vaikka ne eivät valloittaisi ulkomaisia markkinoita, ne pysyvät paikallisena vetonaulana.

Italialaiset vastustivat Fast and Unified Foodin popularisointia. Italialainen kokki on taiteilija, pikaruoassa kaikki on kirjattu, säädelty, makuaisti ei ole tarpeen, eikä viittauksia alueen ruokakulttuuriin. Pikaruokaburger maistuu samalla tavalla Limassa, Varsovassa tai Roomassa. Italialainen Slow Food pyrkii olemaan unohtamatta kulinaarista identiteettiään, joka on erottamattomasti yhteydessä alueen historiaan ja kulttuuriin.